FANDOM


Isänmaallisen sodan ensimmäinen hyökkäysvaihe alkoi Neman-joen ylityksellä alkaen 24. kesäkuuta 1812.

RauhanneuvotteluyritysMuokkaa

Venäjän keisari Aleksanteri I päätti lähettää 25. kesäkuuta 1812 kello 10 entisen poliisiministerin, jalkaväenkenraali Aleksandr Balašovin viemään Napoleon I:lle kirjettä, jossa tämä ehdotti status quo ex ante:a, ranskalaisjoukkojen perääntymistä lähtöasemiinsa Niemenin länsipuolelle odottamaan Venäjän ja Ranskan välisiä neuvottelua. Hän lähti liikkeelle Aleksanteri I:n Napoleon I:lle osoittaman kirjeen kanssa 26. kesäkuuta aamulla kello 2:n aikaan. Samana päivänä Balašov tavoitti ranskalaisten etuvartioasemat Kaunasin kuvernementissa Rossienyssä [1] aamulla. [2] Balašovin otti vastaan ensiksi Ranskan marsalkka ja ratsuväkikomentaja Joachim-Napoléon Murat ja sitten armeijakunnan komentaja Louis-Nicolas d'Avout. [3].

30. kesäkuuta Balašov lähetettiin Napoleonin luokse Vilnaan, joka kutsui hänet päivälliselle 1. heinäkuuta 1812 Neuchâtelin prinssin, Louis Berthierin [4] ja Istrian herttuan, divisioonakenraali Jean-Baptiste Bessières'n sekä Louis de Caulaincourtin kanssa. [5] [6] [7] Napoleonin vastaus Aleksanteri I:n ehdotukseen vetäytyä Niemenin taakse neuvottelujen aloittamiseksi sai vastaehdotuksen, jonka mukaan neuvottelut (uudessa tilanteessa) käytäisiin Vilnassa tuli Aleksanteri I:n puoleta torjutuksi loukkaavana. Neuvosttelujen aikana Napoleon oli kysynyt Balašovilta lyhintö tietä Moskovaan. Balašov oli vastannut, että Moskovaan on monta tietä ja että Kaarle XII oli mennyt Poltavasta viitaten ruotsalaisten joukkojen suureen tappioon Ukrainassa. 14. heinäkuuta 1812 lähti Aleksanteri I kohti Moskovaa kenraaliensa pyynnöstä. Hän ei ollut osallistunut joukkojen komentamiseen ylipäällikkönä. [8]

RyhmitysMuokkaa

Pohjoinen sivustaMuokkaa

Taistelujärjestyksessä Ranskan keisarikunnan suuri armeija oli jaettu kahteen osaan. Ensimmäistä osaa, jota komensi kuningas Jeromé Bonaparte, joka ulottui Itämeren rannalle vasempana sivustana pohjoisessa, komensi Jacques-Etienne Macdonald. [9] Sen tehtävänä oli edetä Tilsitin luota Riian suuntaan. Ensimmäisen osan oikea siipi etelässä, jota komensi Karl Schwarzenberg [10], oli Bug-joen varrella. Ensimmäiseen osaan sisältyivät mm. Józef Antoni Poniatowskin [11] V armeijakunta [12], Jean-Louis-Ebénézer Reynierin ja Dominique-Joseph-René Vandammen komentamat armeijakunnat sekä Marie-Victor-Nicolas de Fay Latour-Maubourgin ratsuväki.[13]

Venäjän keisarikunnan 1. länsiarmeijaa komensi Mihail Barclay de Tolly, jonka alaisuudessa pohjoisessa olevaa Itämerelle ulottuvaa oikeaa siipeä komensi Pjotr Wittgenstein.

Eteläinen rintamanosaMuokkaa

Keisari Napoleon I Bonaparte komensi suuren armeijan toista osaa, johon kuuluivat Louis-Nicolas d'Avout'n, Nicolas Charles Oudinot'n, Michel Neyn [14], prinssi Eugéne Beauharnais'n ja Saint-Cyrin komentamat armeijakunnat, Mortierin komentama kaarti ja Joachim-Napoléon Murat'n komentama ratsuväki. [15] Venäjän keisarikunnan 2. länsiarmeijaa komensi Bagration. 2. länsiarmeijan rintamavastuualue ulottui ulottui Grodnosta Muchavieciin. Sen päämaja oli Volkovyskissä. Kun Neyn ja Oudinot'n komentamat armeijakunnat olivat ylittäneet Niemenin, käski keisari Napoleon I Bonaparte heidän edetä joukkoineen vetäytyvän sotaministeri ja Napoleonin vastaisen sodan ylipäällikkö Barclay de Tollyn [16] perässä. Davoun piti suuntaaman kohti Minskiä, jotta Venäjän 1. ja 2. länsiarmeija olisi voitu eristää toisistaan.

TaktiikkaMuokkaa

Karl Ludwig von Phullin suunnitelmaMuokkaa

Venäjän keisarikunnan takniikkana oli jatkaa ajan hankkimista Venäjälle vetäytymällä ja poltetun maan taktiikan avulla. Ajatuksen oli kehittänyt Preussin kuninkaan Venäjän keisarikunnan palvelukseen lähettämä Karl Ludwig von Phull (1757-1826), joka oli ollut Preussin kuningaskunnan yleisesikunnan päällikkö kuningas Fredrik Wilhelm III:n armeijassa Austerlitzin taistelussa.

Hänestä tuli Venäjän keisarikunnan armeijaa neuvoantajana palveleva kenraalimajuri, joka oli johtava sotateoreetikko, mutta joutui venäläisten upseerien epäsuosioon sen jälkeen kun suuri armeija oli miehittänyt Moskovan, minkä vuoksi hän joutui siirtymään ulkomailla. Phullin ajatusten mukaan Drissan vahvennettu leiri Väinäjoen varrella olisi toiminut puolustuskeskuksena sen jälkeen kun Venäjän keisarikunnan armeija olisi joutunut vetäytymään keisarikunnan rajoilta Ranskan keisarikunnan suuren armeijan edessä.

Drissan puolustuksesta luopuminenMuokkaa

1. heinäkuuta 1812 keisari Aleksanteri I tuli Drissaan pitämään sotaneuvoston kokousta. Viidessä päivässä se päätti, että Venäjän keisarikunnan 1. länsiarmeijan ei tule jäädä Drissaan, vaan vetäytyä sieltä yhdistyäkseen maan 2. länsiarmeijaan. 1. länsiarmeijan vetäytyminen saavutti Drissan tasan 11. heinäkuuta 1812.


Claus von Clausewitzin mukaan elleivät venäläiset joukot olisi itse perääntyneet, ne olisi saarrettu ja noin 90 000 - 120 000 sotilaan vahvuisina ne olisivat joutuneet antautumaan Ranskan suurelle armeijalle. [17] [18]

Kaunokirjallisuudessa sotaneuvoston keskustelua Drissasta kuvaa Lev Tolstoi Sota ja rauha-kirjan venäläisessä painoksen kolmannen kirjan ensimmäisen osan kymmennennessä ja yhdennessätoista luvuissa.

Venäjän keisarikunnan 1. länsiarmeija ei ryhtynyt varsinaiseen taisteluun Ranskan keisarikunnan suuren armeijan ensimmäisen osan kanssa, vaan vetäytyi 26. kesäkuuta 1812 jälkeen Vilnasta Drissaan, mistä vetäydyttiin kohti Vitebskiä.

Venäjän keisarikunnan 2. länsiarmeija ei ryhtynyt varsinaiseen taisteluun Ranskan keisarikunnan suuren armeijan toisen osan kanssa, vaan vetäytyi 29. kesäkuuta 1812 alkaen Volkovyskistä Nikolajeviin.

Viivystystaisteluiden ja vetäytymisen vaihe päättyi ensimmäiseen suureen taisteluun Smolenskissa 17. elokuuta 1812 alkaen. Tuon jälkeen Barclay de Tolly menetti asemansa ylipäällikkönä ja venäläiset panivat ranskalaisille vastaan seuraavan kerran suurtaistelussa Borodinossa.

Puolan kuningaskunnan yleinen konfederaatioMuokkaa

Varsovan suuriruhtinaskunnan valtiopäivät, sejm, joka kutsuttiin koolle 24. kesäkuuta 1812, perusti 28. kesäkuuta 1812 Puolan kuningaskunnan yleisen konfederaation, jonka tarkoituksena oli ottaa muodollisesti Puolan haltuun Ranskan keisarikunnan suuren armeijan Venäjän keisarikunnalta valtaamat alueet Puolan kuningaskunnan ja Liettuan ruhtinaskunnan entisiltä alueilta Liettuassa ja Valko-Venäjällä. [19]

Sejmin lähetystö siirtyi Vilnaan Napoleon I:n luokse toiveineen. Napoleon vastasi diplomaattisesti, ettei hän pitänyt Galitsiaa Puolan osana.[20]

ViivytystaistelutMuokkaa

Venäläiset vetäytyivät Drissasta [21](Valko-Venäjän Verhnedvinsk 1962-). [22] [23] Venäläisten odottelua 14 km2 laajassa Drissan leirissä kuvataan mm. kaunokirjallisuudessa Lev Tolstoin kirjan Sota ja rauha kahdeksannessa luvussa. [24]

Saltanovkan taistelussa Eckhmuhlin ruhtinas oli katkaissut Pjotr Bagranovin komentamien joukkojen vetäytymistien, jonka venäläiset yrittivät avata 23. heinäkuuta 1812 Saltanovkan taistelussa Bagrationin ja Louis-Nicholas d'Avoutin komentamien joukkojen kesken. [25] [26]

Ostrovnon taistelussa 25. heinäkuuta - 26. heinäkuuta 1812 Alexander Ostermanin ja Pjotr Konovitsynin komentamat venäläisjoukot hankkivat kolme vuorokautta lisäaikaa Barclay de Tollyn komentamille joukoille vetäytymiseen. Ranskalaisten puolella komentajina olivat Ney, prinssi Eugene ja marsalkka Murat'n ratsuväki [27]

Jakubovon taistelu 30. heinäkuuta-31. heinäkuuta 1812 [28]

Polotskin ensimmäinen taistelu 17. elokuuta 1812.

Polotskin toinen taistelu [[[17. lokakuuta]] 1812

MuutaMuokkaa

http://www.napoleon-series.org/military/organization/c_artyofficers.html http://www.patrio.ru/begin.htm

  1. http://www.wikiznanie.ru/ru-wz/index.php/Россиены
  2. http://www.peoples.ru/state/statesmen/alexander_balasov/
  3. http://www.peoples.ru/state/statesmen/alexander_balasov/
  4. http://napoleon1er.perso.neuf.fr/E-Berthier.html
  5. venäjänkielinen Wikipedia
  6. http://www.napoleon-series.org/military/battles/c_mutiny1.html
  7. Louis de Caulaincourt, 60
  8. 65, K. Waliszewski, Le Règne d'Alexandre I, II, s. 59
  9. http://www.napoleon-series.org/military/organization/c_xcorps.html
  10. http://www.napoleonguide.com/soldiers_schwarzenberg.htm
  11. http://www.economicexpert.com/a/Jozef:Poniatowski.htm
  12. http://members.core.com/~gugalo/
  13. alkuperäinen lähde Clausewitz, La Campaigne de 1812 en Russie, Pariisi, 1900, sivu 37-, lainattu lähde Louis de Gaulaincourt, Napoleonin mukana Venäjällä, sivu 59
  14. http://www.virtualarc.com/officers/ney/
  15. alkuperäinen lähde Clausewitz, La Campaigne de 1812 en Russie, Pariisi, 1900, sivu 37-, lainattu lähde Louis de Caulaincourt, Napoleonin mukana Venäjällä, sivu 59
  16. http://artikkelihaku.kansallisbiografia.fi/artikkeli/616/
  17. http://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%94%D1%80%D0%B8%D1%81%D1%81%D0%BA%D0%B8%D0%B9_%D1%83%D0%BA%D1%80%D0%B5%D0%BF%D0%BB%D1%91%D0%BD%D0%BD%D1%8B%D0%B9_%D0%BB%D0%B0%D0%B3%D0%B5%D1%80%D1%8C
  18. Энциклопедический Словарь Ф.А. Брокгауза и И.А. Ефрона: Дрисский укрепленный лагерь
  19. http://en.wikipedia.org/wiki/General_Confederation_of_the_Kingdom_of_Poland
  20. Louis de Caulaincourt, 64
  21. 55°47' 00 N 27°55' 00 E
  22. http://www.jewishgen.org/belarus/shtetls/shtetl_detail.php?filename=sverkhnedvinskdv
  23. http://eng.belarustourism.by/catalog/link_620_332_183.html
  24. http://www.gutenberg.org/files/2600/2600-h/2600-h.htm
  25. 65
  26. http://en.wikipedia.org/wiki/Battle_of_Saltanovka
  27. http://en.wikipedia.org/wiki/Battle_of_Ostrovno
  28. http://www.napoleon-series.org/

Ad blocker interference detected!


Wikia is a free-to-use site that makes money from advertising. We have a modified experience for viewers using ad blockers

Wikia is not accessible if you’ve made further modifications. Remove the custom ad blocker rule(s) and the page will load as expected.