FANDOM


Panssarivaunupataljoona perustettiin hyökkäysvaunukomppanian laajemmaksi lakkautettua hyökkäysvaunupataljoonaa vastaavaksi joukkoyksiköksi syyskuussa 1939.

Panssarivaunupataljoonan neljäs komppania kävi Honkaniemen taistelun 26. helmikuuta 1940 Valtion tykkitehtaalta saaduille Vickers Mark E-panssarivaunuilla päällikkönään luutnantti Oiva Heinonen. 25. helmikuuta kello 16: jälkeen komppania oli alistettu majuri Ilmari Kunnaksen jääkäripataljoona 3:lle, jonka tuli hyökätä Näykkijärven rannalle asti tulitukenaan kolme tykistöpatteristoa sunnuntaina kello 5 aamulla alkaen.

Koska suomalaisilla oli vähän panssarivaunuja niiden neuvostoliittolaisiin sekoittamisen estämiseksi niiden tornin yläosaan maalattiin sinivalkoinen viiva kansallisuustunnukseksi.

Viideestätoista Vickers -panssarivaunusta vain kahdeksan pääsi ryhmitysalueelle, koska seitsemän panssarivaunun bensiinin sekaan oli päässyt vettä. Panssarivaunukomppanian ryhmittäytyessä pakkanen oli kiristynyt lähes nollakelistä miltei kahteenkymmeneen pakkasasteeseen Jukkalassa. Lähtöhetkeä siirrettiin kello 6:15:een, koska tykistöyhteyksien aikaasaaminen viipyi.

Tykistövalmistelu jääkäripataljoona 3:n omalle ryhmitysalueelle, minkä vuoksi jääkärit eivät kyenneet liikkumaan panssarivaunukomppanian perässä. Tykistövalmistelussa kuoli tai haavoittui 30 sotilasta, minkä vuoksi lähtöhetkeä siirrettiin kello 7:15:een.

Kahdeksasta toimivasta Vickers-panssarivaunusta lähti hyökkäykseen kuusi, koska kahden moottori oli vioittunut ja ne jätettiin sivustasuojaksi. Vaunut etenivät syvässä lumessa viestiyhteyksittä. Neuvostoliittolaiset tekivät vastarintaa T-26:illa ja T-28:illa. Suomalainen jalkaväki ei seuranut vaunuja.

Kuudesta taisteluun lähtenestä panssarivaunusta menetettiin viisi. Vickers n:o 644 juuttui lähdössä ojaan ja sen torni vaurioitui. Loput viisi Vickersiä lähtivät taisteluun. Vickers n:o 648 ja Vickers n:o 667 tuhosivat kumpikin kaksi neuvostoliittolaista panssarivaunua enne tuhoutumistaan. Joukkueenjohtaja Vickers n:o 648:ssa pelastui, muut miehistönjäsenet kaatuivat. Vickers n:o 667:n tuhoutui miehistöineen.

Vickers n:o 668 juuttui suurta puuta vasten, jonka miehistö hankkasi poikki, mutta ei saanut kantoa riittävän matalaksi ja panssarivaunu jäi kannolle. Paikalleen juuttunut vaunu sai neuvostoliittolaisen panssarintorjuntakiväärin osuman, minkä seurauksena ajajaa lukuunottamatta muut miehistön jäsenet kaatuivat.

Vickers n:o 670 tuhosi yhden neuvostoliittolaisen panssarivaunun, minkä jälkeen sen moottori sammui. Miehistö vetäytyi suomalaisten joukkojen linjoille ja pelastui.

Neljänkymmenen minuutin taistelussa ja neuvostoliittolaisten vastahyökkäyksessä kaatui 87, katosi 30 ja haavoittui runsaat sata suomalaista. Neuvostoliittolaisia kaatui 140, katosi 48 ja haavoittui noin kaksisataa. Neuvostoliitolaisten menetykset panssarivaunuina olivat yhdeksän ja suomalaisten kuusi.

Taistelun jälkeen Mannerheim kypsyi ajatukseen vetänään suomalaiset joukot väliasemasta taaksepäin. [1]

  1. Brantling 74